
















Jarmo Kiuru: Tanssielokuva – puhdasta elokuvaa?
Elokuvantekijänä yksi tavoitteeni on muistuttaa katsojaa toisen ihmisen fyysisestä läsnäolosta ja fyysisestä etäisyydestä, sijoittuuhan suuri osa tarinoistamme juuri ihmisten välille. Tuo läsnäolo ja etäisyys on vapaa ironiasta ja muusta älyllisestä pelailusta. Tämä tuntui erityisen tärkeältä luettuani Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys (1999), joka käsittelee 1900-luvun moraalihistoriaa diktatuurien ja sodankäynnin kautta.